Näytelmä sananvapaudesta, esittää Helsingin käräjäoikeus

Jo itse Janitskinin oikeudenistuntoa koskevat järjestelyt kertovat sananvapautemme todellisesta tilasta ja paljon.

Merkittävää sananvapautta käsittelevää oikeudenkäyntiä varten oikeudenpuheenjohtaja valitsee käsittelypaikaksi tarkoituksella niin pienen käräjäsalin, että median edustajista/toimittajista osa joutuu jäämään istuntosalin ovien ulkopuolelle. Hieno älynväläys, kertakaikkiaan!

 

Mitä se sananvapauden rajoittaminen käytännössä oikein tarkoittaa? 

Pääministerien, presidenttien, johtavien poliitikkojen vuosikymmeniä jatkuneita yrityksiä vaientaa ja/tai ohjeistaa muun muassa rahahanojen kiristämisuhkauksilla toimittajia ja mediataloja.

Meillä on tabuja, jotka ovat laajasti kansalaisyleisön tiedossa, mutta joista tämän valtakunnan valtamedioiden toimittajat kiltisti ovat vuosikymmeniä vaienneet ja vaikenevat edelleen. Veret seisauttaneet käskyt mediaväelle ovat jostakin peräisin, se on selvää.

 

Ja kansalaiset kiukkuavat, kun eivät Perustuslain 12 § mukaisesti kansanääntään saa julkisesti kuuluville. Olisiko hallituksen aika vaihtaa toimintatapaansa? Olisiko hallituksen jäsenillä jo aika kaivaa vaikut korvistaan, jotta pystyisivät kuulemaan, kuuntelemaan ja jopa keskustelemaan suoraan näiden kiukusta kihisevien kansalaistensa kanssa? Voisiko hallitus jopa teettää perinpohjaisen selvityksen, oikein kaivamalla kaivaa juurta jaksain näistä vihaisista ihmisistä esille ne syyt ja asiat, mitkä meitä täällä ruohonjuurilla oikein jurppii, ja minkälaisten asioiden seurauksena suuret ihmisjoukot ovat todella vihaisia. 

Eipä tietenkään. Kuulemisen sijaan, nämä hallituksen kaikkitietävät valopäät keksivätkin seuraavaksi, että negatiiviset äänenpainot ja sanat pitääkin kaikki vaientaa. Nimetään nämä oppositiopuheet = vihapuheiksi ja joiden puhuminen sitten vaan kielletään. Varsin simppeliä on ajatuksenjuoksu ratkaisujen kehittämiseksi välillä huipullakin.

Hallituksen väki ilmeisesti uskottelee tosissaan ainakin itselleen, että kansan vihantunteet ovat pois pyyhkäistävissä vain ne kieltämällä? Jos yksikertainen kielto toimisi vihan poistamiseksi, miksei se siinä tapauksessa toimisi muihinkin tuntemuksiin? Samaa kiellon asettamissysteemiä hallitus voisi kokeilla myös ihmisten pettymysten, surujen, liiallisten ilontunteiden, masennuksien hoitamiseksi? 

 

Jos joku Janitskin uskaltaa pistää verkkolehden pystyyn kanavaksi, jonka kautta vihaiset kansalaiset saavat vihdoin sanallisesti sauhuta, päästellä ylimääräisiä höyryjään ulos, sanoa edes osan sanottavastaan saaden ajatuksiaan ja ääntänsä kuuluville, niin eikös tämä kanava nimetä välittömästi hallituksen taholta opposition mielipiteitä edustavana mediana valeuutismediaksi. Kun et ole samaa mieltä kanssamme, olet siinä tapauksessa valehtelija ja mielipiteesi ovat valeuutisia. 

Ja kun verkkolehden perustaja saadaan raahatuksi viimein tänne ”oikeudenmukaiseen” kotisuomeen tuomittavaksi, hänet työnnetään syöpää sairastavana vankilaan odottelemaan ns. oikeudenkäyntiä. 

 

Ja kun sananvapausasiaa käsittelevänä oikeudenkäyntinä mainostettu näytelmä viimein pyörähtää Helsingin oikeustalolla käyntiin, niin eikö oikeudenpuheenjohtaja topakasti määrääkin sitten valtaosan median edustajista ulos salista. 

Eihän sitä nyt toimittajien tarvitse nähdä eikä kuulla, mitä siellä salissa sananvapaudesta ja sen rajoittamisesta puhutaan ja tullaan määrämään. Mitä toimittajat sillä tiedolla ylipäätään tekisivätkään? Toimittajat pysykööt hiljaa ja sen kun kirjoittavat niitä juttujaan niinkuin tähänkin saakka, niistä valtion ja hallituksen sallimista aiheista ja siten kuin heitä on etukäteen ohjeistettu.

 

Amen.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu