YRITTÄJÄNPEIJAISET

KRP esittää poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen suulla Vihdin yrittäjä- ja poliisisurmasta Ylen Uutisissa 18.6.2016: ”Tapahtumat alkoivat, kun mies ampui kohti naapurissa asuvaa sukulaistaan tämän traktoriin. Ampujan vaimo oli sisällä kiinteistössä ammuskelun aikana."

 

Näissä tragedioissa oleellista olisi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää myös hitaissa virkakoneistoissamme, sen virkamiesten, ministereiden, poliitikkojen, oikeuslaitoksen ulosottomiehineen, verottajan, poliisin edustajien tahoilla, että tämän kaltaisia vakavia traagisia tapahtumia ovat aina edeltäneet pitkäkestoiset tapahtumasarjat, ne ovat alkaneet jo vuosia, vuosikymmeniäkin sitten. Vihdissä ex-yrittäjän ammuskelut olivat pitkän tapahtumaketjun loppupiste.

 

Näiden velallisten itsemurhiin johtavissa tapahtumissa on toistuvasti sama käsikirjoitus. Kysymyksessä on yksi ja sama Velkatragedia -näytelmä, jota on esitetty jo Mauno Koiviston ajoista 1990-luvulta alkaen ja esitykset sen kuin jatkuvat edelleen. Teatterinäyttämöjen sijaan niitä nähdään oikeassa elämässä ympäri Suomenniemeä. Näitä tosielämän kohtauksia esitetään velallisen elinympäristön lisäksi pankeissa, velkojafirmoissa, verottajalla, perintätoimistoissa, ulosotoissa, poliisissa.

 

Pääroolissa on Syyllinen, jota edustaa Paha Velallinen ja joka näytelmän pisimmässä versiossa tekee lopuksi itsemurhan, näitä pitkän kaavan esityksiä, reality -sarjana on Suomessa esitetty arviolta jo noin 14 500 kertaa. Viimeksi tällaisen näytelmän loppukohtaus nähtiin nyt siis Vihdissä. 

 

Velkatragedia-näytelmän traagiset tapahtumat käynnistyvät, kun yrittäjää velkovien firmojen ja viranomaiskoneiston ihmiset yhdistävät voimansa, heistä tulee yhdessä oivallinen sakinhivutusryhmä. Viranomaiset vaihtelevat sujuvasti velallisesta tietoja keskenään, samoin tekevät muut velkojat.

 

Yhteissuunnitelmien jälkeen yrittäjän teurastus voi sitten alkaa, jossa yrittäjän firman ja usein myös hänen yksityinen omaisuus lyödään lihoiksi, tämä kyltymätön ja ahnas sakki tarvitsee kaiken, myös ne viimeisetkin siemenperunat. Saalis jaetaan sitten sopuhintaan velkojien kesken.

 

Näiden sakinhivuttajaryhmien hinnoitellessa itselleen sopiviksi hinnoiksi velallisen omaisuuden ja vakuudet, muodostuu hintataso niin matalaksi, etteivät ne taatusti riitä velallisen velkoja kuittaamaan.

 

Varsinaiset yrittäjänpeijaiset siis.

 

Eiväthän nämä sakinhivuttajat täysin sydämettömiäkään ole, ihan hyvän hyvyyttään jättävät toki yrittäjällekin jotakin, hän saa pitää edelleen velkansa.

 

Sakinhivuttajien, saalistajien toimintamalli on yksinkertaisen nerokas. Yrittäjän omaisuuden hinta dumpataan alimmalle tasolle ja yrittäjälle jäävien velkojen hinta tullaan perintätoimistojen ja ulosoton toimesta korottamaan pilviin. Tällä konseptilla ex-yrittäjä pysyy lopun elämäänsä velkavankina ja suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella.

 

Tämän hivuttajasakin toimien laillisuuden valvonta on yleensä tällä väellä itsellään, viranomaiset kun edustavat jo lähtökohtaisesti yli-ihmisiä, jotka on voitu jättää ilman todellista vastuuta tekemisistään, he ovat kykeneviä itse valvomaan oman toimintansa laatua, määrää ja laillisuutta, päinvastoin kuin normikansalaiset, joiksi yrittäjät luetaan.

 

Velallinen yrittäjä voi jäädä siis ypöyksin vastassaan nämä sakinhivuttajat ja heitä edustava juristit ja lakimiesosastot. Velallisen yrittäjän on tietysti yksin mahdotonta taistella tällaisia tuulimyllyjä vastaan.

 

Varoja yrittäjän firmalla ei enää ole käytettävissä, jolloin firman asiat tuntevat omat juristit ja kirjanpitäjät tekevät myös katoamistemput, perävalot vilkkuvat juuri silloin kun heidän työlleen tarve olisi suurin.

 

Yrittäjällä ei firman velkojen kanssa ole asiaa edes ilmaiseen oikeusaputoimistoon hakemaan juridista tukea. Viimeiset kirjanpidot jäävät varojen puutteessa tekemättä ja siitähän tulee seuraamaan sitten rangaistus, sakinhivuttajat kyllä muistavat.

 

Siinä sitä sitten taas yrittäjän ainoa oikeus eli riski on toteutunut -oikeusvaltiossa kun ollaan.

 

Firmansa ja työpaikkansa menettämisen jälkeen, tiedossa voi olla taas uusia menetyksiä, kun kotia ei enää ole, lähtee pian puolisokin, perhe hajoaa, tuttavat alkavat karttamaan, psyykkiset ja fyysiset sairaudet iskevät, päihteiden käyttö lisääntyy. Iskee voimakas häpeän ja syyllisyyden tunne, ihminen alkaa pelkäämään. Hyvä, kun entisen elinvoimaisen yrittäjän nykyiset voimat riittävät hädin tuskin edes aamulla sängystä ylösnousemiseen (jos enää on sitä sänkyä).

 

Siinä sitä sitten olet, mitä parhaimmassa iskussa vaatimassa ja puolustamassa omia oikeuksiasi, ajamassa omia etujasi, toimittamassa edelleen viranomaisten lähettämiin loputtomiin selvityspyyntöihin vastineita, edustamassa itse firmaasi edelleen jatkuvissa oikeudenkäynneissä ja maksamassa tietysti sinulle jätettyjä velkojasi, joiden summat ovat jo tupla-triploiksi muuttuneet.

 

Kaiken menettänyt, kun millään ei enää ole mitään väliä, tekee sitten sen viimeisen ja vaarallisimman hyökkäyksensä, joka nyt viimeksi nähtiin Vihdissä.

 

Kahteen, ex-yrittäjän ja poliisin hengenmenetykseen johtanut ampumakohtaus Vihdissä oli vuosikausien epäinhimillisen kiusaamisen, ulosottohelvetissä eläneen, henkisen väkivallan kohteeksi joutuneen ihmisen päätös puhaltaa peli vihdoin poikki omalta osaltaan. Se viimeinen pisara maljassa.

 

Vihdin tapauksesta syntyi mediamylläkkä, koska toinen uhreista oli virkakoneistoa edustava poliisi. Virkakoneistomme kärkinimet Sauli Niinistö, Juha Sipilä ja muut ministerit ovat muistaneet suruvalittelunsa osoittaa huolellisen valikoidusti vain virkamiesryhmää edustavan poliisin omaisille.

 

Kansalaista edustavan velkahelvetissä eläneen ex-yrittäjän, ampujan vaimo ja perhe ei suruunsa presidentin tai ministerien osanottoja saanut, surkoot yksinään.

 

Ministerimme ja poliitikkomme välttelevät systemaattisesti koskemasta tikullakaan 1990-luvulta alkaneeseen yrittäjien velkaantumisaiheeseen ja siitä seuranneeseen velkaantuneiden itsemurha-aaltoaiheeseen. Näiden arviolta noin 14 500 itsemurhalla itsensä velkahelveteistä vapauttaneiden omaiset, kuten vihtiläisvaimokin ovat saaneet surra yksinään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos!

Suomi ei ole ollut oikeusvaltio 6.5.1992 järjestetyn ns. Koiviston konklaavin jälkeen.

Kyseessä on tilaisuus, jossa Suomen Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettu vallan kolmijako lakkasi olemasta.

Pankit oli pelastettava eli saatettava eurokuntoon 1.1.1995 mennessä yrittäjien omaisuuksien ryöstöllä.
Tästä syystä tuomioistuinlaitos tarvittiin oikeudenkäynneissä pankin puolelle riistämään yrittäjille kuuluvat oikeudet.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Olen tehnyt Koiviston konklaavista koosteen kotisivulleni
http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Presidentti Tarja Halonen määräsi Koiviston konklaavin asiakirjat presidentti Koiviston pyynnöstä salaisiksi.

Myös pankkien pelastamiseen liittyvät asiakirjat on määrätty salaisiksi - peräti sadaksi (100) vuodeksi. Viimeiset vapautuvat salassapidosta 90 vuoden kuluttua eli vuonna 2106.

Julkisen hallinnon päätöksenteon salailu kertoo, että demokratian kivijalka on murentunut, sillä hallinnon avoimuus on demokratian perusta.

Ei ole ihme, että toiset yrittäjät puristavat nyrkkiä taskussaan, koska oikeutta ei tapahdu.
Toisilla yksi pieni pisara saa maljan valumaan yli kuten Vihdissä kävi.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Erinomainen kirjoitus. Suosittelen sitä erityisesti toimittajille, poliitikoille ja oikeuslaitoksen virkamiehille.

Minä kiinnitin eräässä kommentissani huomiota siihen, että KRP:n korkea virkamies kiiruhti poliisin tiedotustilaisuudessa julistamaan, että teon motiivista ei ole mitään tietoa sen jälkeen, kun eräät iltapäivälehdet olivat jo kertoneet asiallisesti ja laajasti kyseisen henkilön kokemasta kaltoin kohtelusta pankin ja ulosoton taholta. Arvasitte oikein. Kyseinen kommentti poistettiin US:n toimituksen taholta. Suomessa ei saa arvostella virkamiehiä, koska he ovat erehtymättömiä. Minä olen itse entinen erehtymätön, vaikka en koskaan niin luullut edes virassa ollessani.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Sari -

Hieno teksti tämä on! Peijaisiapa hyvinkin - ikävä kyllä - myös minulla. Tein sen mitä uhkasin jo tänään kun meni fiilikset siihen suuntaan -

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2188...

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Pitkän linjan Venäjä-konkari René Nyberg arvioi Kultarannassa tänään näin:

"Nybergin mukaan Venäjän ongelmana on se, ettei maa ole oikeusvaltio. Hänen mukaansa tämä luo tilanteen, jossa yrittämisen vapaus ei ole taattu ja pienten sekä keskisuurten yrittäjien ei yksinkertaisesti ole mahdollista pärjätä, kun heitä vastassa on erittäin vihamielisesti asennoitunut virkamiesjärjestelmä."

Tässä ei ole mitään eroa Suomeen. Ei nähdä, että malka on omassa silmässä!

Onneksi on Iltalehti, joka ohittaa nyt jälleen kerran uutisoinnissaan ja taustatutkimuksissaan toiset ns. "Luotettavat mediat" Iltalehti paneutuu Vihdin ampumistapaukseen syvemmin ja tutkii syyt, että ymmärrämme seuraukset.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016062021765487_u...

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

Liisa Mariapori Velallisten tuki -ryhmän FaceBook-sivuilla 21.6.2016:

"Kun yrittäjä ja pankki tekevät lainasopimuksen, antaa pankki yrittäjälle lainaa vakuutta vastaan ja vaatii pantin. Pankki itse määrittelee pantin arvon esim. kiinteistön, asunto-osakkeen tai vaikkapa laivan arvon siten, että myönnetty laina ja pantin arvo vastaavat toisiaan. Yleinen käytäntö on, että pankki hyväksyy vakuudeksi 70 % kiinteistön, asunto-osakkeen tai laivan arvosta. Kyseessä on siis pankin ja yrittäjän välinen lainasopimus.

Jos pankki sanoo vakavaraisuuteensa viitaten (massairtisanominen) yrittäjän lainan irti, on pankilla mahdollisuus realisoida pantti sovittuun hintaan eli sillä hinnalla, joka vastaa lainasopimuksessa sovitun lainan ja pantin määrää.

Näissä 90-luvun laman ja oikeuslaitoksen uhrien asioissa pankit ovat usein antaneet saatavan perinnän ulosotolle vastoin tehtyä lainasopimusta. Ulosotto on myynyt omaisuuden alihintaan pankin luvalla, jolloin voidaan katsoa pankin luopuneen osasta yrittäjän velkasaatavaa ja tämän olisi lainaehtojen mukaisesti pitänyt jäädä pankin omaksi tappioksi.

Näin ei kuitenkaan käytännössä ole menetelty, vaan pankki on jopa itse huutanut pakkohuutokaupasta panttina olleen kiinteistön, laivan tai asunto-osakeyhtiön ja myynyt sitten seuraavana päivänä omaisuuden hyvällä voitolla eteenpäin ja jättänyt yrittäjälle tilitykset tekemättä lainan yli menevän kauppahinnan palauttamatta. Eikö tämä täytä törkeän petoksen tunnusmerkit? Mitä mieltä olette?"

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000116334...

"Nykyisen varkautelaisen Viljo Savolaisen, 68, velkakierre alkoi yrityksen laitehankinnoista.
Savolaisella oli Varkaudessa menestyvä graafisen alan, painopinnan valmistukseen keskittynyt yritys. Vuonna 1990 yritys hankki uuden tekniikan mukaiset tietokoneet, tulostimet ja ohjelmat.

Pankit tyrkyttivät valuuttalainaa. Savolaisen yritys rahoitti 300 000 markan investoinnin valuuttalainalla.

Velkakierre alkoi, kun markka devalvoitiin. Valuuttalaina melkein tuplaantui. Korot huitelivat lähes 20 prosentissa.

Samaan aikaan tilaukset vähenivät.

1990-luvun alussa Suomeen iski lama. Yritykset säästivät kaikessa mahdollisessa. Graafisen alan palveluille ei ollut kysyntää.

Savolainen oli umpikujassa. Oli velkaa verottajalle ja pankille. Korot ja verovelat vain kasvoivat.

– Vuonna 1997 heitin pyyhkeen kehään.

Savolainen teki henkilökohtaisen konkurssin. Velat olivat kolme miljoonaa markkaa eli nykyrahassa laskien noin puoli miljoonaa euroa.

– Ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä veloista.

Luottotiedot menettänyt mies ajautui yhteiskunnan ulkopuolelle. Savolainen ei voinut toimia yrittäjänä. Hän ei voinut avata edes puhelinliittymää.

Postiluukusta tipahteli karhulaskuja ja postia ulosotosta. Lainojen panttina ollut asunto meni alta.

– Välillä mietin, ammunko kuulan kalloon.

Ihmeen kautta Savolaisen perhe pysyi koossa. Perhe sinnitteli vaimon palkalla.

Oma tappelunsa Savolainen kävi perintätoimiston kanssa. Pankki oli myynyt lainapääoman perintätoimistolle.

– Ihminen on avuton pankkien ja perintätoimistojen kanssa. Ei ole varaa maksaa juristille, jotka laskuttavat 170–250 euroa tunnilta.

Savolainen neuvotteli perintätoimiston kanssa, että hän on valmis maksamaan yli 30 000 euron veloista nelinumeroisen, kakkosella alkavan summan.

– Maksoin 2 990 euroa.

Lopullisesti Savolainen pääsi eroon veloista 2008. Verovelat olivat vanhentuneet viidessä vuodessa. Nyt hän on eläkkeellä.

Rauha rikkoontui joulukuussa 2009. Perintätoimisto yritti karhuta uudelleen saatavia.

– Perintätoimistot ovat härskejä. Kaikki pitää tehdä selväksi todella tarkkaan paperilla, Savolainen neuvoo."

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

ANTERO OLLILA
TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)
UUSI SUOMI PUHEENVUORO 1.4.2018:

"Meille on syntynyt pitkän ajan kuluessa poliittinen kulttuuri, jossa ylin valtiojohto saa toimia lakien ja perustuslakien vastaisesti joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen.

Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta.

Toinen selittävä tekijä on, että valta Suomessa on hallituksessa olevien puolueiden puheenjohtajilla, koska heidän tahtonsa mukaan kansanedustajat toimivat ja myös perustuslakivaliokunta.

Kolmas selittävä tekijä on media, josta on tullut valtiovallan vartioijasta valtiovallan nuoleskelija. Yle on tietenkin oma lukunsa, koska se on eduskunnan ja sitä kautta hallituksen valvonnassa; sieltä tulee vain oikeaa tietoa kuten Tassista aikanaan NL:ssa."

http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-...

Toimituksen poiminnat